Aamun ekat huudot takana. S ilostutti isosiskoa ja äitiä noin puolen tunnin huudolla, johon ei taaskaan tepsinyt muu kuin maha-asennossa edestakas kävely. Isosiskokin häntä halasi ja tuttia tarjosi, kun niin lohduttomaksi välillä yltyi huutonsa. Vaipat oli vaihdettu ja syöty, joten niistä ei ollut kyse. Nyt hän nukahti tuonne. Äitin aamiaisen syönti on ollut hiukan hankalaa parina viime aamuna, ei tahdo ehtiä tankkaamaan ollenkaan, kun pirpanat ovat jo jotakin vailla. Vaippoja vaihdettu tähän mennessä: DB. Keksikää itse, mitä nuo symbolit tarkoittavat. :)

Yö meni taas hyvin. Sateen jälkeen sen verran viileämpää yläkerrassa, että saatiin pidettyä ikkunaa kiinni, mikä taas tarkoittaa, että pimennysverho pääsi tekemään tehtävänsä täysillä, mikä taas tarkoittaa, että E:kin nukkui seitsemään. Hienoa!

Eilen painuimme E:n kanssa pihalle heti, kun isi kotiutui. Pääsi kokeilemaan pikkukakkossateenvarjoaan ja sinne sateeseen, jota oli ihaillut koko päivän ikkunasta. Hiekkalaatikkokin taas kelpasi, kun siellä oli vettä, kuraa ja lillinkiä. Rattailemaan en päivällä viitsinyt lähteä, jos S herää kesken matkan sateessa niin kenelläkään ei enää ole kivaa...Täytyy kuitenkin ihailla tuon ikäisen innostusta sateesta. S:n ristiäisten aikaan hän seisoi puutarhassa sateenvarjon alla ihan Hangon keksinä hymyilemässä, sade oli niin jännä juttu. Se hetki täytyy tallettaa muistinlokeroon elämän albumiin. Vielä vähän menee sekaisin, mitä siellä sataa. Välillä ehdottelee, että lunta.

Mutta sellaista, nyt lähden hakemaan kahvia. Mietin kyllä, että pitäisiköhän ottaa rankat keinot ja luopua kaikesta mukavasta (kahvi, karkit, sipuli), jotta S ei enää itkisi, jos ne aiheuttavat hänelle mahavaivoja...jatkan mietintöjä taas pian...tämä on mukavaa.