No nyt on taas rauhallista. Hidasta tämä saunominen meillä. S:iä kunei voi jättää vielä yksin niin käydään vuoron perään saunassa ja koko hommaan tuhertuu helposti puolitoista tuntia. Yksi asia, josta ei tiedä luopuvansa, kun lapsia hankkii, että saunassa ei pääse yhdessä käymään moneen kuukauteen. Muutenkin on niin harvassa ne hetket, kun hengästyksenomaisesti vaihdetaan kuulumisia ja yritetään tehdä yhteisiä päätöksiä ja vaihdetaan vinkkejä, miten toimia tuon uhmiksen kanssa ja mikä tällä hetkellä on päätetty kieltää tai takavarikoida, että ollaan sitten yhdessä tuumin johdonmukaisia kasvattajia.

Olen yrittänyt armahtaa itseäni. Että on ok, jos meillä vielä syödään pilttiä purkista ja eineksiä. Meikä kunei ole mikään keittiöihme, eikä sellaiseksi koskaan hinkunutkaan tai ole kenellekään uskotellut olevansa. Maisteriksihan sitä luettiin siksi, että voidaan ostaa niitä eineksiä, ei maisterimummikaan paljoa kokkaillut (nyt tosin jostain syystä olettaa, että meikä pikaisesti tekaisee taatelikakkua jouluksi...mutta se on ihan toinen tarina), ekonomiäidinäiti oli kyllä ihan superheppuli (suosittelen Poko:a lauantaiaamuisin...) viiden lapsen, uran, kokkailun ja käsitöiden kanssa, mutta se oli ennen telkkaa, blogeja, yms. Ihan sitä on yllätetty itsemme, kun nykyään osataan laatia jo monenlaista "perusruokaa": makaroonilaatikkoa (kalkkunajauhelihasta), lohikeittoa (nam!), broileriperunavuokaa. Mutta silti huono omatunto vaivaa joka kerran, kun avaan Saarioisten paketin tai pilttipurkin. Pitäisi osata muka kaikki ja jaksaa myös. Pitäisi löytää tasapaino ja löytää se äidillinen itsetunto, että meillä tehdään näin ja tehkööt naapurissa omalla tavallaan. Pätee myös lapsen kasvatukseen. Keksiä ne omat rajat ja pitää niistä kiinni välittämättä muiden tavoista.

Iloista tänään oli, kun S nökötti sylissä tyytyväisenä ja katseli isosiskon touhuja. Ei siis tarvinnut kävellä edestaas ihan koko päivää. Isosiskon puhetulva yhä vaan yltyy, sanoi eka kertaa "liukumäki" eli yhdyssanat alkavat sujua. Toistaa kyllä melkein kaiken koko ajan. "Anteeksi" on myös hauska sana ja harjoittelee sitä. Yläkerrassa kolisteli menemään ikkunanpesuvärkin kanssa ja toisteli mennessään "anteekhi".